Sade herkässä

Kovin on sade ollut herkässä. Ei mitään kaatosadetta, sellaista pientä ripottelua tai hetkellisiä kuuroja, mutta pitkin viikkoa niitä on tullut tasaisesti. Niin myös sunnuntaina. Yöllä oli selvästikin tullut ihan reippaasti, mutta aamupäivällä keli asteittain parani. Kävelimme hiljalleen kaupungille, kävimme jonottamassa asemalta liput huomiseen junaan välille Władysławowo - Gdynia - Gdansk. Hintaa kahdelta hengeltä 35zl, eli noin 7 euroa.

Asemalla oli kaksi myyntiluukkua ja yksi automaatti. Näin loma-aikaan se ei riitä mihinkään. Mutta tällainen sadeherkkä sunnuntai kirkonmenojen aikaan oli lipunoston kannalta edullinen.

Paikallisessa kirkossa näytti päivämessussa olevan niin paljon väkeä, että osa sai odottaa ulkopuolella.

Keskustasta löysimme myös hiidenkivet, jotka kuvastavat maailman korkeimpia vuoria. Niihin on kiinnitetty laatat, joissa on kunkin vuoren valloittaneiden puolalaisten kiipeilijöiden nimet. Aika hieno toteutus mielestäni.

Päiväkävelyn jälkeen kävimme lähiravintolassa aterioimassa kunnolla, pizzaa ja pastaa. Ei ollut erityisen halpaa, mutta vatsan sai täyteen.

Sen jälkeen jakauduimme niin, että rouva jäi huoneeseen lepuuttamaan jalkojaan. Herra taasen vuokrasi fillarin ja hyppäsi selkään. 

Ensimmäinen etappi oli viitisen kilometriä länteen, Latarnia Morska Rozewie -niminen majakka. Itseasiassa paikalla on lähekkäin kaksi majakkaa.

Jos rannikkoa seurailisi, niin näitä löytyy tasaisin välimatkoin.

Pyörävuokran katteeksi jatkoin matkaa sisämaan suuntaan, ensin päällystetyn maantien laitaa ja välillä hiekkatietä perunapeltojen lomassa. Kohteena oli pieni panssarimuseo, jossa oli esillä muutama toisen maailmansodan aikainen panski.

Panzerkampfwagen IV

Telaketjujen savisuudesta päätellen iso osa taisi olla ajokunnossa.

Siinä oli myös yhden Bf 109:n ( G-14 ) jäänteet.

Samaisessa maalaiskylässä on myös nätti hotelli. Pałac Kłanino.

Oli jälleen aika jatkaa matkaa, vaikka maastopyörän satula tuntuikin ahterissa.

Matka jatkui erittäin suoraa ja tasaista pyörätietä pitkin kymmenisen kilometriä itään. Pyörätiellä on siistit levähdyspaikat muutaman kilometrin välein. Muitakin pyöräilijöitä oli runsaasti.

Kohteena oli lopulta maissipellossa oleva labyrintti. Tai minun kohteena olivat ne maissipellossa olleet katseenvangitsijat.

Maissipeltoon ei kuitenkaan kauaksi aikaa eksynyt, avuliaat seikkailijat olivat raivanneet hankalimpiin paikkoihin oikopolkuja. Paikoin maissi oli kuitenkin niin pitkää, että lyhyempi eksyilija sinne voi toviksi jäädä - ja tulla UFOjen abduktoimaksi.

Valitettavasti saderintama rynni päälle ja sitä täytyi tovi odotella puun alla, ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa takaisin kotipesään.

Päivän pyöräreissulle tuli mittaa 36km.

Illaksi ostin hieman kuohuviiniä , olutta ja muhkeita sämpylöitä. Sade jatkui koko illan.