Että semmoinen reissu

Torstai oli viimeinen reissupäivä. Aamulla oli hyvin aikaa toipua Tallinnan Citybox- hotellin mukavassa punkassa, kunnes nälkä ajoi aamiaiselle.

Kun aika koitti, kirjauduimme hotellista ulos - jälleen itsepalveluautomaatilla. Siitä sitten muutaman sadan metrin rullailu kolmella laukulla D-terminaaliin. 

Kotimatka hoitui Tallinkin vielä uudehkolla MyStar -lautalla. Se on näistä meribusseista uusin ja selvästi mukavin - istumapaikkoja piisaa jokaiselle. Emme etsineet laukuille lokeroita, joten vahtasimme niitä vuorotellen. 

Olimme hyvissä ajoin loppuiltapäivästä kotona.

Hieman yhteenvetoa vielä:

Teimme kuusi lentoa;

- Turku - Gdansk

- Gdansk - Katowice

- Krakova - Varsova

- Varsova - Hampuri

- Hampuri - Helsinki

- Helsinki - Tallinna

Niistä tuli yhteensä 2132 lentomailia, 3432 km. Hintaa niille tuli matkatavaralisineen noin 490 €/henkilö.

Hiilidioksidipäästöjä aikaansaatiin 460kg, joka on noin 5% keskimääräisen EU-kansalaisen koko vuodessa aiheuttamista CO2 päästöistä (8,4t). 

Hotelliöitä tuli kaikkiaan 14, ja lisäksi kaksi olimme yksityismajoituksessa. Hotelliöihin kului yhteensä noin 850€.

Ruokailujen kanssa emme varsinaisesti pihistelleet, mutta Puola on edelleen varsin edullinen.

Taksia käytimme vain Krakovassa yöllä, ja sekin oli varsin edullinen, luokkaa 20 euroa.

Julkiseen liikenteeseen meni muutamia kymppejä Puolassa. Liikkumisapplikaatiot ovat niiden lippuihin todella oivia. Saksassa meni meidän lippuepisodiin muutama kymppi turhan päiten, mutta se ei tässä konkurssissa enää tunnu.

Tallinnassa liikkumisesta kerrottiinkin edellisessä kirjoituksessa.

LOPUKSI

Niin - eihän tällaisessä päättömässä matkustelussa ole mitään järkeä - eikä etenkään lentokenttien turvatarkastusjonoissa maleskelussa ja boardingin odottelussa, mutta vaikeuksia voi itselleen hankkia niin monin tavoin. Kuka mistäkin tykkää!

Etelä-Helsingissä

Hotellin aamupala tarjoiltiin alakerrassa olevassa ravintolassa jossa oli viisi valmista aamupalamenu vaaihtoehtoa. Valitsin niistä puuron marjoilla ja pähkinöillä, teen ja kroisantin kera appelsiinimehun. Ei siis tällä kertaa nakkeja tai pekonia. Kuitenkin ihan hyvää ja täyttävää.

Rouva jäi töihin huoneeseen, minä hyppäsin bussiin ja pistäydyin ensin merimuseossa. Oli tosin hieman haasteita löytää sopivaa pysäkkiä, kun koko Mere puistoteen osuudelta oli pysäkit siirretty pois tietöiden vuoksi. Jouduin kävelemään Ilmari-hotellin kulmille.

Julkisethan toimivat hienosti, luottokorttia kun vilauttaa kulkuvälineen etupäässä olevaan oranssiin lukijaan, niin kaksi ensimmäistä matkaa menee kertalipun hinnalla (2 eur) ja kolmannella näyttämällä veloitetaan päivälippu 5,50eur.

Aikani museota kierreltyäni keksin, että on vielä aikaa pistäytyä myös sotamuseossa, joka on Viimsissä. Selvittelin linjoja, ja linja 1 näytti kulkevan sinne. Linja lähtee Kaubamajan takaa. Tarkkana pitää olla, sillä linjoja 1 on kaksi, toinen on trolleybus Mustamäelle ja tavallinen bussi nro 1 ajaa Viimsiin. 

Museo itsessään on melko pieni, mutta siellä on paljon luettavaa eri tapahtumista keskiajalta nykypäivään.

Harmi vain, että pienen matkan päässä oleva kalustonäyttelyhalli on avoinna vain viikonloppuisin. Täytyypä käydä siellä seuraavalla kertaa.

Iltapäivällä lähdimme sitten kaksin Ülemiste keskukseen vielä kiertelemään. Söimme Lidossa, joka on buffet tyyppinen ruokala. Täytyy todeta siitä, että ei voi edulliseksi sanoa. Mitään isompia ostoksia ei mukaan tarttunut. Kun ratikkalinjat ovat suurelta osin poikki, niin Ülemisteenkaan ei päässyt ratikalla vaan piti selvittää sopiva bussi. Takaosinpäin lähtiessä ensimmäinen bussi oli niin täynnä että rouva jäi sisään jumiin ja minä ulos. Tulin sitten seuraavalla 10 minuuttia myöhässä. Siihen mahtui istumaankin.

Mutkankautta suoraan

Aamiainen nautiskeltiin hotellissa rauhallisesti. Sitten vielä pientä tavaroiden järjestelyä pienistä lentolaukuista isoon kirjattavaan laukkuun.

Nyt ei edes satanut, kun hinasimme lastimme S-junalle. Sillä ei kestänytkään kuin vartin lentokentälle.

Automaatista laukkuun tarvittava tuloste, jonka vaikein osa on repiä se liimapinta esiin. Sitten pitkähkö jonotus turvatarkastukseen - jonot olivat hieman epäsuhtaiset - toinen päättyi kolmeen turvatarkastuslinjaan - ja se missä me olimme vain yhteen!

Tämä ei ole meidän kulkineemme, mutta kuvasin kun oli niin nätti.

Rouva teki vielä jonkin hajustelöydön halvennuksesta. Koneeseen päästiin jonkin verran myöhässä, mutta matka pääsi näin jatkumaan. Iso laukkummekin pääsi ainakin Helsinkiin saakka.

Matkalla taas muutamat sudokut tasolla hard  - jotka kaikki menivät yllättävän helposti.

Helsinkiin saavuttiin tietenkin keskelle sadetta. Kun pääsimme ulos, niin huoltotoimenpiteiden jälkeen etsiskelimme ruokapaikan portin 17 tuntumasta. 

Koskapa ei ollut suurempaa kiirettä, niin nautimme eväämme oikein rauhassa. Sitten siirryimme portin 22 tuntumaan odottamaan jatkolentoa  - miksi jäädä Helsingissä pois kun voi mennä pidemmälle?

Portilla oikein kissankokoisin kirjaimin uhpttiin kiinnittää erityistä huomiota käsimatkatavaroiden kokoon, kone kun tulisi täyteen. 

Pettymys oli ettei meidän laukkuihimme kiinnitetty mitään huomiota.

Peräovesta hypättiin ATR:ään ja pirni hyppy yli suomenlahden.

Laukku tuli hihnalta ensimmäisen kymmenen joukossa. Ripeästi ulos ja taksiin. Kun kerroin osoitteen, niin kuski sanoi hinnaksi 13€ jota pidin kohtuullisena rahtina Ülemistesta sataman tuntumaan kahdelta hengeltä.

Aulassa odotti rivi checking-automaatteja ja kännykkään aiemmin päivällä tulleella koodilla hetken päästä oli hotellin avainkortit kourassa.

Rimistä käytiin hakemassa pientä iltaevästä ja samalla varmistettiin, että tuli päivän matkistusvoittoisesta ajankäytöstä huolimatta 10k askelta.

Hampurin harmautta

Otimme aamupalat hotellissa. Se on sellainen perus aamupalabuffetti - kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä.

Sitten hypättiiin S-junaan ja kohteeksi Billstedt Center, koska laukussa oli vielä hieman tilaa. Berliner Tor-asemalla selkesi, että junayhteys on kunnossapitotöiden vuoksi katki Billstedtin kaupunginosaan pidempiaikaisesti, ja siellä on korvaava bussiyhteys. Se toimi ihan hyvin, perille päästiin.

Siellä menikin sitten useampi tunti. Lopuksi voimien ollessa loppumaisillaan söimme keskuksen yhteydessä olevassa ravintolassa.

Matkasovellus FahrPlaner kertoi, että takaisin hotellille pääsisi suoralla bussilla, joten päätettiin kokeilla sitä. Hetken joutui vesisateessa etsiskelemään oikeaa bussipysäkkiä, mutta se löytyi sivukadulta.

Vielä hotellin tuntumassa Wandsbek-Marktin luona oli ostoskeskus jota tovi skannailtiin, ennenkuin valuimme hotellille toipumaan. Taisinpa ottaa siinä pienet päikkärit.

Sade vain tuntui jatkuvan, eikä ennuste luvannut sen parempaa. Iltasafkaa oli kuitenkin saatava, niinpä näppärä taskuapulainen osoitti meille "Sveitsiläisravintolan" muutaman pysäkin päästä. Sadettauhmaten pikamarssia varjon alla U-junaan, Berliner Tor- asemalta ylös ja varjon vaivoin pysyessä koossa ankarassa kuurossa korttelin päähän Schweinske Hohenfelde-ravintolaan. Siellä oli mukavasti tilaa. schnizelit tilaukseen ja ei mennyt kauaa, kun apetta saapui pöytään. 

Syödessämme ravintola alkoikin täyttyä, olimme saapuneet juuri sopivasti ennen iltaruokailijoiden ryntäystä. Hyvää oli!

Paluumatkalla satoi edelleen.

Huomenna onkin jo aika matkata lähemmäs kotia.

Kuuroinen sunnuntai

Aamulla kokosimme voimia hiljalleen ja lähdimme Delmenhorstin linnanpuistoon kävelylle, ennen luvattuja sadekuuroja.

Tutkimme paikkoja ja puita, lintuja ja kaikenlaista muuta vastaantulevaa.

Minigolf- kentän kohdalla meidät haastettiin peliin ja olisihan se ollut noloa hävitä :)

Papat istuivat kanaalin rannalla ja uittelivat sähköveneitään. Polizei -vene piti niin uskottavaa sireeniääntä, että väkisin nosti kädet ylös.

Tulkitsisin tämän sateessa jäkittävän kaverin kuningaskalastajaksi.

Kierroksen lopulla tulimme GraftWerk -nimiseen ravintolaan ja asetuimme terassille juomisille.

Vaan eipä aikaakaan kun vettä tuli - reippaasti.

Ihan yhtä nopeasti kuin se alkoi, niin hetken päästä taas aurinko paistoi.

Lounasvaihtoehdoksi meille tarjottiin kiinalaista buffeeta. Se ei ollutkaan mikään pieni luukku vaan valtava sali jossa oli monta linjaa ruokaa - varmasti jokaiselle jotain. Normaalien sushien ja kastikkeissa lilluvien kasvis-liha patojen lisäksi valittavissa oli esimerkiksi sammakonkoipia, kuulemma myös kengurua... Minulle riitti riisi kera kastikkeessa lilluvan naudan ja kasvisten.

Palasimme vielä hetkeksi kotipesään, pakkasimme ja lähdimme rautatieasemalle.

Nyt valittiin automaatista Niedersachsen-Ticket ja sillä pääsi kaikki sunnuntaina edettävät osuudet. Ensin yhdellä RS-junalla Bremeniin ja sitten sullouduimme tupaten täyteen tulleeseen RE-junaan Hampuriin. Nyt osattiin olla sen verran hyökkäävällä asenteella, että ehdittiin valikoida itsellemme paikat, joissa oli tilaa pitää myös bagaaseja. Ahtaaksi kuitenkin kävi, ennen kuin saavuttiin Hampuriin.

Siellä sitten ei liukuportaat olleet toiminnassa, joten oli jonkinlainen voimistelu kantaa kassit S-paikallisjunien asemalle. Sielläkin oli aika paljon porukkaa, etenkin kun samainen S1-juna ajaa lentoasemalle saakka. Muutaman pysäkin jälkeen taas laukkujen nostelu raput ylös ja hotelli melkein näkyikin asemalle.

Hyvässä paikassa, helppo liikkua tänne S-junalla tai U-metrolla. Ihan asiallinen hotelli kun tarvitsee tyynyn pän alle.

Ostoksilla

Lauantai aamuna aamupalan jälkeen lähdimme etsimään edullista laukkua ostoksia varten. Kaufland tarjosi mediumkokoisen hintaan 24,90, joka on melko ohittamaton.

Sitten ajoimme Bremenin toiselle puolen, katuja pitkin ohittaen moottoritiellä seisoneen staun. Maalina oli mittava Waterfront -kauppakeskus. Kun sieltä poistuimme iltapäivällä, oli kasseja ainakin kolme. Pikkunälkä elvytettiin KFCssä ja nautittiin kanaalin rannalla.

Lopuksi päivää ajettiin Bremenin lentokentän lähellä sijaitsevaan outlet- keskukseen, Ochtum Park.

Kiersimme sitä sen aikaa kun jalat kestivät ja palauduimme kotipesään.

Illalla menimme kaupungin keskustan tuntumassa olevalle Norddeutsche Wollkämmerei & Kammgarnspinnerei eli  lyhennettynä Nordwolle -teollisuusalueelle. Se on ollut merkittävä villa- ja kampalankojen jalostusyritys , joka toimi vuosina 1884–1981. Tehdastilojen säilyneet rakennukset ovat yksi Euroopan suurimmista teollisuusmonumenteista ja tärkeä osoitus historiallisesta tehdasarkkitehtuurista.

Siellä on puiston kulmassa El Mariachi - niminen meksikolaishenkinen ravintola. Ruoka on hyvää ja sitä on paljon. Pari tequilaakin meni.

Länteen Andrei

Meillä oli herätys jo aikaisin aamutuimaan lentokenttähotellissa. Hotellista olisi ollut shuttlebussi, mutta kun sen lähtöön oli about 25min, valitsimme alkuperäisen suunnitelman mukaan julkisen liikenteen, koska vuorokausilippumme oli vielä voimassa. Eipä sitä kukaan tarkastanut tälläkään kertaa.

Turvatarkastuksesta kohtuuajassa läpi ja sitten patonkia ja aamuteetä kioskista.

Siirryimme portin tuntumaan odottelemaan boardausta. Tällä kertaa olikin hieman tarkempi matkatavarasyyni. Kaikki isot bagaasit punnittiin. Hieman piti etukäteen kikkailla tavaroiden sijoittelulla  - näin kumpikin iso käsimatkatavara painoi 8.06kg. Tarkkaa työtä - tosin mun pieni selkäreppu hieman painoi, mutta sen painosta kukaan ei ollut kiinnostunut :)

Portille saapuneella LOTin lennolla oli jotain pientä hässäkkää, koneen purku kesti aika kauan. Mutta sitten päästiin matkaan.

Taas parit sudokut ehti, olihan matkaa puolisentoista tuntia. Hampuriin saavuttiin hyvässä kesäsäässä.

Terminaalissa aloimme selvitellä lipunostoa julkisiin. Tarkoitus oli hankkia Niedersachsen-Ticket, tiketti jolla voi matkustaa päivälippuna koko kyseisen osavaltion alueella kohtuuhintaan. Ensinnäkään emme löytäneet kyseistä tikettiä automaatista, lipunmyyntiluukkua ei sattunut silmiin, ja sitten vielä tulkitsin väärin, ettei kyseinen lipputyyppi olisi voimassa kesälomakaudella (kun se onkin voimassa laajennetusti myös aamulla aikaisin, normaalisti ainoastaan aamu 9 jälkeen).

No ei tappio niin kovin suuri ollut, ostettiin kertatiketit ja päästiin matkaan. Laiturille kertyi paljon porukka ja juna tuli aivan täyteen. Saimme istumapaikat, mutta matkatavaroiden sijoittelussa oli ongelmia. Toisen kerroksen hattuhyllytkin olivat liian pieniä.

Bremenistä löytyi helposti matkatavarasäilytys, minne saimme kolmella eurolla tungettua laukut, ja pääsimme keskustakierrokselle.

Lopuksi vielä lyhyt matka paikallisjunalla Delmenhorstiin ja sieltä ystävämme tuli

noutamaan. Iltasella grillausta leppoisassa kesäillassa.