Päiväohjelmamme jakautui niin, että Rouva jäi tekemään töitä huoneeseen ja herra alkoi suunnistamaan julkisin kulkuneuvoin kohti Krakovan ilmailumuseota.
Ennakkoon asennetulla applikaatiolla se sujuikin kohtuullisen helposti; se kertoi reitin pysäkille, tarvittavan ratikan ja tarjosi vielä lipunoston sovelluksella. Lippuun piti kulkuvälineeseen noustessa syöttää ajoneuvossa oleva koodi tyyliin rf437, jolloin lippu astui voimaan. Sitten oikealla pysäkillä vaihto ja seuraavalla kohteeseen.
Matkalla näin erikoisen tilanteen, jossa kuorma-autosta putosi ainakin kolme kaasupulloa pyörimään risteyksee, joita sitten valoista lähteneet autoilijat pääsivät pujottelemaan. Valitettavasti en ehtinyt kuvaamaan onnettomuutta, kuten onnettomuuspaikan säännön mukaan aina pitää tehdä.
Koska sade oli saapumassa, syöksyin heti lipunoston jälkeen kiertämään ulkoaluetta, jonka sainkin lähes kokonaisuudessaan ennen kuin ripottelu kävi sietämättömäksi.
Sateen pidättelyyn museossa onkin muutama erillinen halli, joissa riittää nähtävää tuntikausiksi. Kaikkiaan vierailuun kului tällä kertaa, kun ei ollut sen kummempaa kiirettä, yli neljä tuntia.
Nähtävää siis on riittävästi. Sitten edellisen vierailun puolenkymmentä vuotta sitten, ilo oli todeta, että parissa hallissa oli tehty merkittäviä parannuksia esillepanoon.
Kuvia on niin valtavasti, että tulkoon ne julkaistuksi myöhemmin toisella foorumilla.
Takaisin keskustaan joutui jälleen luovimaan kahdella ratikalla, mutta nyt se meni jo tottuneesti.
Kävin hakemassa työn orjalle vielä pientä evästä matkalla ja sitten pidättelimme lopun iltapäivää sadetta sisällä.
Illan hämärtyessä sadekin loppui ja uskaltauduimme etsimään evästä. Tänään pihviruoan sai tarjota ketjuravintola Sphinks. Kaksi härkää yhdellä pullollisella chileläistä teki noin 280zl = 62 eur.
Koska rouvan askelmittari oli tältä päivältä vielä selvästi alle tavoitteen, kerrytimme siihen lisää kiertelemällä lenkin Vistula-joen rannalle ja takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti