Hampurin harmautta

Otimme aamupalat hotellissa. Se on sellainen perus aamupalabuffetti - kaikki tarpeellinen, muttei mitään ylimääräistä.

Sitten hypättiiin S-junaan ja kohteeksi Billstedt Center, koska laukussa oli vielä hieman tilaa. Berliner Tor-asemalla selkesi, että junayhteys on kunnossapitotöiden vuoksi katki Billstedtin kaupunginosaan pidempiaikaisesti, ja siellä on korvaava bussiyhteys. Se toimi ihan hyvin, perille päästiin.

Siellä menikin sitten useampi tunti. Lopuksi voimien ollessa loppumaisillaan söimme keskuksen yhteydessä olevassa ravintolassa.

Matkasovellus FahrPlaner kertoi, että takaisin hotellille pääsisi suoralla bussilla, joten päätettiin kokeilla sitä. Hetken joutui vesisateessa etsiskelemään oikeaa bussipysäkkiä, mutta se löytyi sivukadulta.

Vielä hotellin tuntumassa Wandsbek-Marktin luona oli ostoskeskus jota tovi skannailtiin, ennenkuin valuimme hotellille toipumaan. Taisinpa ottaa siinä pienet päikkärit.

Sade vain tuntui jatkuvan, eikä ennuste luvannut sen parempaa. Iltasafkaa oli kuitenkin saatava, niinpä näppärä taskuapulainen osoitti meille "Sveitsiläisravintolan" muutaman pysäkin päästä. Sadettauhmaten pikamarssia varjon alla U-junaan, Berliner Tor- asemalta ylös ja varjon vaivoin pysyessä koossa ankarassa kuurossa korttelin päähän Schweinske Hohenfelde-ravintolaan. Siellä oli mukavasti tilaa. schnizelit tilaukseen ja ei mennyt kauaa, kun apetta saapui pöytään. 

Syödessämme ravintola alkoikin täyttyä, olimme saapuneet juuri sopivasti ennen iltaruokailijoiden ryntäystä. Hyvää oli!

Paluumatkalla satoi edelleen.

Huomenna onkin jo aika matkata lähemmäs kotia.

Kuuroinen sunnuntai

Aamulla kokosimme voimia hiljalleen ja lähdimme Delmenhorstin linnanpuistoon kävelylle, ennen luvattuja sadekuuroja.

Tutkimme paikkoja ja puita, lintuja ja kaikenlaista muuta vastaantulevaa.

Minigolf- kentän kohdalla meidät haastettiin peliin ja olisihan se ollut noloa hävitä :)

Papat istuivat kanaalin rannalla ja uittelivat sähköveneitään. Polizei -vene piti niin uskottavaa sireeniääntä, että väkisin nosti kädet ylös.

Tulkitsisin tämän sateessa jäkittävän kaverin kuningaskalastajaksi.

Kierroksen lopulla tulimme GraftWerk -nimiseen ravintolaan ja asetuimme terassille juomisille.

Vaan eipä aikaakaan kun vettä tuli - reippaasti.

Ihan yhtä nopeasti kuin se alkoi, niin hetken päästä taas aurinko paistoi.

Lounasvaihtoehdoksi meille tarjottiin kiinalaista buffeeta. Se ei ollutkaan mikään pieni luukku vaan valtava sali jossa oli monta linjaa ruokaa - varmasti jokaiselle jotain. Normaalien sushien ja kastikkeissa lilluvien kasvis-liha patojen lisäksi valittavissa oli esimerkiksi sammakonkoipia, kuulemma myös kengurua... Minulle riitti riisi kera kastikkeessa lilluvan naudan ja kasvisten.

Palasimme vielä hetkeksi kotipesään, pakkasimme ja lähdimme rautatieasemalle.

Nyt valittiin automaatista Niedersachsen-Ticket ja sillä pääsi kaikki sunnuntaina edettävät osuudet. Ensin yhdellä RS-junalla Bremeniin ja sitten sullouduimme tupaten täyteen tulleeseen RE-junaan Hampuriin. Nyt osattiin olla sen verran hyökkäävällä asenteella, että ehdittiin valikoida itsellemme paikat, joissa oli tilaa pitää myös bagaaseja. Ahtaaksi kuitenkin kävi, ennen kuin saavuttiin Hampuriin.

Siellä sitten ei liukuportaat olleet toiminnassa, joten oli jonkinlainen voimistelu kantaa kassit S-paikallisjunien asemalle. Sielläkin oli aika paljon porukkaa, etenkin kun samainen S1-juna ajaa lentoasemalle saakka. Muutaman pysäkin jälkeen taas laukkujen nostelu raput ylös ja hotelli melkein näkyikin asemalle.

Hyvässä paikassa, helppo liikkua tänne S-junalla tai U-metrolla. Ihan asiallinen hotelli kun tarvitsee tyynyn pän alle.

Ostoksilla

Lauantai aamuna aamupalan jälkeen lähdimme etsimään edullista laukkua ostoksia varten. Kaufland tarjosi mediumkokoisen hintaan 24,90, joka on melko ohittamaton.

Sitten ajoimme Bremenin toiselle puolen, katuja pitkin ohittaen moottoritiellä seisoneen staun. Maalina oli mittava Waterfront -kauppakeskus. Kun sieltä poistuimme iltapäivällä, oli kasseja ainakin kolme. Pikkunälkä elvytettiin KFCssä ja nautittiin kanaalin rannalla.

Lopuksi päivää ajettiin Bremenin lentokentän lähellä sijaitsevaan outlet- keskukseen, Ochtum Park.

Kiersimme sitä sen aikaa kun jalat kestivät ja palauduimme kotipesään.

Illalla menimme kaupungin keskustan tuntumassa olevalle Norddeutsche Wollkämmerei & Kammgarnspinnerei eli  lyhennettynä Nordwolle -teollisuusalueelle. Se on ollut merkittävä villa- ja kampalankojen jalostusyritys , joka toimi vuosina 1884–1981. Tehdastilojen säilyneet rakennukset ovat yksi Euroopan suurimmista teollisuusmonumenteista ja tärkeä osoitus historiallisesta tehdasarkkitehtuurista.

Siellä on puiston kulmassa El Mariachi - niminen meksikolaishenkinen ravintola. Ruoka on hyvää ja sitä on paljon. Pari tequilaakin meni.

Länteen Andrei

Meillä oli herätys jo aikaisin aamutuimaan lentokenttähotellissa. Hotellista olisi ollut shuttlebussi, mutta kun sen lähtöön oli about 25min, valitsimme alkuperäisen suunnitelman mukaan julkisen liikenteen, koska vuorokausilippumme oli vielä voimassa. Eipä sitä kukaan tarkastanut tälläkään kertaa.

Turvatarkastuksesta kohtuuajassa läpi ja sitten patonkia ja aamuteetä kioskista.

Siirryimme portin tuntumaan odottelemaan boardausta. Tällä kertaa olikin hieman tarkempi matkatavarasyyni. Kaikki isot bagaasit punnittiin. Hieman piti etukäteen kikkailla tavaroiden sijoittelulla  - näin kumpikin iso käsimatkatavara painoi 8.06kg. Tarkkaa työtä - tosin mun pieni selkäreppu hieman painoi, mutta sen painosta kukaan ei ollut kiinnostunut :)

Portille saapuneella LOTin lennolla oli jotain pientä hässäkkää, koneen purku kesti aika kauan. Mutta sitten päästiin matkaan.

Taas parit sudokut ehti, olihan matkaa puolisentoista tuntia. Hampuriin saavuttiin hyvässä kesäsäässä.

Terminaalissa aloimme selvitellä lipunostoa julkisiin. Tarkoitus oli hankkia Niedersachsen-Ticket, tiketti jolla voi matkustaa päivälippuna koko kyseisen osavaltion alueella kohtuuhintaan. Ensinnäkään emme löytäneet kyseistä tikettiä automaatista, lipunmyyntiluukkua ei sattunut silmiin, ja sitten vielä tulkitsin väärin, ettei kyseinen lipputyyppi olisi voimassa kesälomakaudella (kun se onkin voimassa laajennetusti myös aamulla aikaisin, normaalisti ainoastaan aamu 9 jälkeen).

No ei tappio niin kovin suuri ollut, ostettiin kertatiketit ja päästiin matkaan. Laiturille kertyi paljon porukka ja juna tuli aivan täyteen. Saimme istumapaikat, mutta matkatavaroiden sijoittelussa oli ongelmia. Toisen kerroksen hattuhyllytkin olivat liian pieniä.

Bremenistä löytyi helposti matkatavarasäilytys, minne saimme kolmella eurolla tungettua laukut, ja pääsimme keskustakierrokselle.

Lopuksi vielä lyhyt matka paikallisjunalla Delmenhorstiin ja sieltä ystävämme tuli

noutamaan. Iltasella grillausta leppoisassa kesäillassa.

Hyppy eteenpäin

Sää oli tänään hieman parempi, eiliseen verrattuna suorastaan kuuma. 

Mutta emmehän me malta pysyä paikoillaan, taas pitää lähteä tien päälle. 

Aamupalan jälkeen kamat laukkuihin ja lyhyt kävely päärautatieasemalle. Merkillistä oli, että siellä ei ollut juurikaan lipunmyyntiautomaatteja. Niiden sijaan piti jonottaa myyntiluukulle. Aikaa meni jonossa ehkä vajaa vartti. 

Junaan hypättiin juuri sen lähtiessä, joten siihen ei aikaa tuhlaantunut. Matka Krakova Baliceen vie junalla vain noin 20 minuuttia. Hetki ihmeteltiin, että missä on lähtöselvitysautomaatit  - todettiin että sellaisia ei enää ole  - oletetaan että kaikilla on jo liput kännykässä. Niin oli meilläkin, mutta olisin ottanut paperiset.

Turvan jälkeen oli hyvin aikaa lounastaa, rouvalle Tagliatelleä ja herralle Pollo-pizzaa.

LOTin lento tuli aikanaan ja koska boardingissa ei ollut mitään ryhmitystä niin hyökkäsimme etujoukoissa putkeen.

Siinähän ei sitten kauaa mene, noin 40 minuuttia ja istuimme Varsovaan. Ehtivät siinä ajassa jopa tarjoilla mustikkaleivokset juomalla.

Kentällä syöteltiin kohdehotelli applikaatioon ja se kertoi kahden bussin kulkevan hotellin tuntumasta. Hotellina on Airport Hotel Okęcie reilun kilometrin päässä kentältä. Heitimme kamat huoneeseen ja takaisin kadulle, jatkoimme samalla bussinumerolla 175 kohti keskustaa.

Appi on itseasiaasa tosi kätevä. Se kertoo seuraavat tarjolla olevat yhteydet kohteeseen, käveltäväksi jäävän matkan, lipunoston (kerta ja päiväliput) sekä seurannan josta etenemistä voi seurata reaaliajassa pysäkeittäin tai kartalla. Varsovassa sovelluksesta ostetut liput validioidaan skannaamalla bussista qr-koodi.

Keskustaan on ilmaantunut muutama uusi tornitalo sitten edelliskerran.

Ilma oli hyvä ja ihmisiä melko paljon liikkeellä. Valitsimme hieman hiljaisemman ruokalan, josta pirogeja ja kanafile juoman avustuksella.

Takaisinpäin ajeltiin samaisella 175 linjan bussilla, joka ajaa vanhasta kaupungista keskustan kautta lentokentälle. Todella hyvä linja turistimielessä.

Vettä ja siipiä

Keskiviikko-aamu aukesi harmaana ja säätiedotus lupasi vain sadetta. Aamupäivällä tuli lisäksi kännykkään viranomaistekstari jossa pyydettiin varautumaan kovaan sateeseen ja mahdollisiin tulviin.

Päiväohjelmamme jakautui niin, että Rouva jäi tekemään töitä huoneeseen ja herra alkoi suunnistamaan julkisin kulkuneuvoin kohti Krakovan ilmailumuseota.

Ennakkoon asennetulla applikaatiolla se sujuikin kohtuullisen helposti; se kertoi reitin pysäkille, tarvittavan ratikan ja tarjosi vielä lipunoston sovelluksella. Lippuun piti kulkuvälineeseen noustessa syöttää ajoneuvossa oleva koodi tyyliin rf437, jolloin lippu astui voimaan. Sitten oikealla pysäkillä vaihto ja seuraavalla kohteeseen.

Matkalla näin erikoisen tilanteen, jossa kuorma-autosta putosi ainakin kolme kaasupulloa pyörimään risteyksee, joita sitten valoista lähteneet autoilijat pääsivät pujottelemaan. Valitettavasti en ehtinyt kuvaamaan onnettomuutta, kuten onnettomuuspaikan säännön mukaan aina pitää tehdä.

Koska sade oli saapumassa, syöksyin heti lipunoston jälkeen kiertämään ulkoaluetta, jonka sainkin lähes kokonaisuudessaan ennen kuin ripottelu kävi sietämättömäksi.

Sateen pidättelyyn museossa onkin muutama erillinen halli, joissa riittää nähtävää tuntikausiksi. Kaikkiaan vierailuun kului tällä kertaa, kun ei ollut sen kummempaa kiirettä, yli neljä tuntia.

Nähtävää siis on riittävästi. Sitten edellisen vierailun puolenkymmentä vuotta sitten, ilo oli todeta, että parissa hallissa oli tehty merkittäviä parannuksia esillepanoon.

Kuvia on niin valtavasti, että tulkoon ne julkaistuksi myöhemmin toisella foorumilla.

Takaisin keskustaan joutui jälleen luovimaan kahdella ratikalla, mutta nyt se meni jo tottuneesti.

Kävin hakemassa työn orjalle vielä pientä evästä matkalla ja sitten pidättelimme lopun iltapäivää sadetta sisällä.

Illan hämärtyessä sadekin loppui ja uskaltauduimme etsimään evästä. Tänään pihviruoan sai tarjota ketjuravintola Sphinks. Kaksi härkää yhdellä pullollisella chileläistä teki noin 280zl = 62 eur.

Koska rouvan askelmittari oli tältä päivältä vielä selvästi alle tavoitteen, kerrytimme siihen lisää kiertelemällä lenkin Vistula-joen rannalle ja takaisin.